Olin niinkuin ostavinani laadukasta sukkalankaa, aika hintavaa sellaista. Ihan merkkilankaa ja maankuuluisaa Marks ja Kattens lankaa, josta pitäisi syntyä siistit sukat. Siis pitäisi, varauduin mun tuleviin pitkiin polvenkorkuisiin sukkiin kahdella 100g kerällä.

Liukuvärjättyä lankaa, joista tulisi lämpöiset sukat.....

.... ärrin-murrin mutinat alkoi kun neuloessani huomasin langan laadun olevan ihan mitä sattuu. Välillä siistiä kolmosen puikoille sopivaa langanvahvuutta VÄLILLÄ langasta tulee ohuen ohutta siimaa! Lähinnä niissä kohdissa kun alkaa jonkinlainen värien vaihtuminen ja.... ärräpäitä.

Ei ole ollenkaan tasaista neulejälkeä ja vaikka en olekaan mestrikutoaja mitenkään, niin tällä kertaa suurin ongelmantuottaja työn jäljestä johtunee kylläkin langasta! Mahtaako lanka edes kestää kulutusta niissä kohdissa missä se on vaan millin vahvuista? Epäilen vahvasti.

Nämä sukat aloitetaan siis edestä ja edetään kohti pohjetta ja polvea. Ensimmäinen tiimalasikantapää tuli kokeiltua tähän työhön. Vielä on harjoiteltava sitäkin, vaikka se oli suhteellisen helppo tehdä, kunhan ensin pähkäilin asiaa tekstin ja sitten kuvien muodossa.

Näistä sukista EI tule polvenkorkuisia kun en innostu tuosta langasta ollenkaan. Hyvä kun saan laitettua edes molemmat sukat valmiiksi. Tämä on vasta ensimmäinen kappale, eikä vielä valmis. Hiukan pituutta lisää niin päättelen työn. Luultavasti toinen kerä jää käyttämättä kun yksi kerä riittää molempiin sukkiin yhteensä.